![\"\"](\"https:\/\/helsinkijazz.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/Heikki-Sarmanto-and-Juhani-Aaltonen-in-1990.jpg\")
Studioty\u00f6n rinnalla Aaltonen vakiinnutti nopeasti asemansa yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 toimijana siin\u00e4 pieness\u00e4 joukossa, joka ryhtyi luomaan uutta suomalaista modernia jazzia 1960-luvun alkupuolella. Aaltosen ensimm\u00e4inen jazzlevytys oli Esa Pethmanin yhtyeen vuonna 1964 levytt\u00e4m\u00e4 The Modern Sound Of Finland, jota on usein my\u00f6s pidetty ensimm\u00e4isen\u00e4 suomalaisena modernin jazzin levytyksen\u00e4.\u00a0 Pian Aaltonen my\u00f6s solmi kiinte\u00e4n yhteisty\u00f6n uransa kolmen t\u00e4rkeimm\u00e4n vaikuttajan kanssa kun Henrik Otto Donner, Heikki Sarmanto ja Edward Vesala kaikki vuoroin hakeutuivat yhteisty\u00f6h\u00f6n h\u00e4nen kanssaan. My\u00f6s Eero Koivistoinen oli t\u00e4rke\u00e4 yhteisty\u00f6kumppani usean vuoden ajan. Alkaen 1960-luvun lopulta projektit heid\u00e4n kanssaan johtivat tuon ajan suomalaisen modernin jazzin keskeisimpiin levytyksiin kuten Flowers In The Moon, Counterbalance, Like A Fragonard ja Everything Is it Heikki Sarmannon kanssa, En Soisi Sen P\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n ja Strings Otto Donnerin kanssa; Nykysuomalaista, Nana, Hot Lotta, Nan Mandol, Rodina ja Satu Edward Vesalan kanssa; sek\u00e4 Odysseus ja Wahoo! Eero Koivistoisen kanssa. Yhteisty\u00f6 Edward Vesalan kanssa tuotti my\u00f6s Aaltoseen ensimm\u00e4iset levyt h\u00e4nen omissa nimiss\u00e4\u00e4n: Etiquette (1974), Springbird (1976) ja Prana (1981).<\/p>\n
<\/p>\n
Studioty\u00f6n ja eri pienyhtyeiden ohella Aaltonen oli my\u00f6s yksi Uuden Musiikin Orkesterin (UMO) perustajaj\u00e4senist\u00e4 vuonna 1975 ja osallistui orkesterin toimintaan yli vuosikymmenen ajan kunnes h\u00e4nelle vuonna 1986 my\u00f6nnettiin 15-vuoden taiteilija-apuraha ja h\u00e4n j\u00e4i pois sen vakituisesta kokoonpanosta.<\/p>\n
Aaltonen oli my\u00f6s aktiivinen pohjoismaisten jazzmuusikkojen yhteisty\u00f6ss\u00e4. Osallistuminen Nordic All Stars -kokoonpanon toimintaan 1970-luvun alkupuolella ja The Scandinavian Jazzensemblen toimintaan 1980-luvun alussa johtivat osaltaan Aaltosen liittymiseen basisti Arild Andersenin kvartettiin, jonka hyvin vastaanotetut levyt (Green Shades Into The Blue ja Shimri) 1970-luvun loppupuolella nostivat osaltaan h\u00e4nen kansainv\u00e4list\u00e4 statustaan.<\/p>\n
1980-luvulla Aaltonen sai uskonnollisen her\u00e4tyksen ja keskittyi enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sek\u00e4 hengelliseen musiikkiin ett\u00e4 siihen liittyneeseen yhteis\u00f6lliseen toimintaan, vaikka h\u00e4nen yhteisty\u00f6ns\u00e4 erityisesti\u00a0 Heikki Sarmannon mutta my\u00f6s Henrik Otto Donnerin ja esimerkiksi Jukka Linkolan kanssa jatkui edelleen.<\/p>\n <\/p>\n Vuosituhannen vaihteessa Aaltonen uskoi jo el\u00e4k\u00f6ityneens\u00e4 modernin jazzin esitt\u00e4misest\u00e4, mutta useat nuoremman polven muusikot olivat asiasta eri mielt\u00e4. Ensin Antti Hytti ja Jone Takam\u00e4ki kutsuivat Aaltosen mukaan Suhkan Uhka kokoonpanoon (Suhka, 2002) ja sitten tuon yhtyeen basisti ja rumpali, Ulf Krokfors ja Tom Nekljudow, suostuttelivat Aaltosen perustamaan heid\u00e4n kanssaan yhteisen trio. Juhani Aaltonen Trion live-levytys Mother Tongue (2002) olikin taiteellinen menestys ja palkittiin my\u00f6s ilmestymisvuotensa Jazz Emma palkinnolla. N\u00e4in el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4minen sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 aktiviteettia on seurannut todellinen Aaltosen uran renesanssi, mukaan lukien lukuisia Juhani Aaltonen Trion (Reino Laine vaihtui my\u00f6hemmin rumpuihin), Juhani Aaltonen Kvartetin (Iro Haarla pianossa lis\u00e4ttyn\u00e4 trioon), Nordic Trinityn (Mikko Iivanaisen ja Klaus Suonsaaren kanssa) ja monien muiden kokoonpanojen esiintymisi\u00e4 ja levytyksi\u00e4.<\/p>\n Nyt j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 juhlakonsertti kattaa Juhani Aaltosen uran koko kaaren vaikka moni vanha yhteisty\u00f6kumppani onkin jo joukosta poissa. Mukana on tietysti itseoikeutetusti Heikki Sarmanto, jonka kanssa Aaltonen on esiintynyt ja levytt\u00e4nyt aktiivisesti yli kuuden vuosikymmenen ajan; Reino Laine, jonka Aaltonen tapasi ensi kertaa Helsingin legendaarisella Kurvin harjoitusk\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 jo 1960-luvun alussa pian Helsinkiin muutettuaan; Iro Haarla, joka oli mukana useissa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun projekteissa Aaltosen ja Edward Vesalan kanssa; Raoul Bj\u00f6rkeinheim ja Ulf Krokfors, jotka ovat olleet mukana monissa Aaltosen projekteissa uudella vuosituhannella; sek\u00e4 viel\u00e4 PLOPin nuorukaiset. My\u00f6s Raoul Bj\u00f6rkenheim esiintyy.<\/p>\n Esittelykuva: Jori Gr\u00f6nroos<\/p>\n Konsertti j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6ss\u00e4 Savoy-teatterin kanssa.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/helsinkijazz.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/The-Juhani-Aaltonen-Trio-in-2002_380.jpg\")